Joulu tulla jolkottaa...

"Niityllä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus. Muistojen virtaan, lapsuuden sadut, sanoma joulun on uusi mahdollisuus. Joulu on taas riemuitkaa nyt, lapsi on meille tänä yönä syntynyt, tulkoo toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan, uskon siemen nouskoon pintaan, tulkoo rauha loppumaton. Joulu on taas kulkuset soi, jossakin äiti lasta seimeen kapaloi, tulkoo juhla todellinen, tulkoon Jeesus herraksin sen, tulkoon rakkaus ihmis rintaan, silloin Joulu luonamme on." Tämä Pekka Simojoen sanoittama ja säveltämä joululaulu sai uuden merkityksen miulle ja ehkä varsinkin Nikolle joulukuussa 2018, joka ei niinkää joululauluista välitä.  

Mutta niin se on joulukuukin jo pian puolessa välissä ja jouluun on 13 yötä. Kirjoittamis välikin venähti, opintojen, töiden ja muun perhe-elämän kiireiden vuoksi, muttä sitähän se elämä on muutoksia ja pientä säätöä. 😀 Meillä on tässä välissä hieman sairasteltu, melkein kaikilla ollu pientä nuhaa ja yskää, korona ei kuitenkaan ole meidän perheeseen rantautunut, sekin on testattu, miulta vielä kahteen kertaan tässä välissä. Itselleni on enemmän sääntö, kun poikkeus olla joulukuussa kipeenä. Olen syntynyt 18.12.1987 ja olen ollut kipeenä vuodesta 1988 lähtien joka vuosi syntymäpäivien aikaan, muistaan lapsuudesta, kun usein jouduttiin kaverisynttärit perumaan tai siirtämään. Viime vuosina se tauti on iskenyt jo viikkoa tai kahta aiemmin. Tänä vuonna noin 2 viikkoa ennen omaa syntämäpäivää, nyt jo aikalailla terve, ääni viel vähän käheenä. 

Mutta niin siihen jouluun ja joulukuun juhliin. Meidän perheessä mie ja Eeli ollaan synnytty joulukuussa, Eelin alkuperäinen laskettuaika oli 18.12.2018 eli miun kanssa samana päivänä, mutta hää päätti synty 2.5 viikkoa etuajassa eli 2.12.2018. Pidimme Eelin 3- vuotis syntymäpäiväjuhlat 4.12, nämä juhlat, kun olivat ohi pahmahti miulle seuraavana päivänä lenssu päälle eli stressin lauettua, kuten on tässä vuoden aikana miulle käynyt useammin kuin kerran. Joulukuussa oli myös Nikon isän synttärit, niitä ei vietetty kuin meidän omalla porukalla syöden heidän luonaan ja kakkukahvit juoden. 🙂Vielä olisi omat synttärit tuloillaan, tarkoituksen keittää kahvit ja pientä syömistä omille vanhemmilleni sekä Nikon vanhemmille ja hänen siskon perheelleen. Illalla keilaamaan ja syömään ystävien kanssa, sellaista pientä erilaista tähän arjen keskelle. 🤩

Mitä tulee itse Jouluun, niin mie olen jouluihminen henkeen ja vereen. Olen kuunnellut joululualuja 1.11 lähtien, kun Jouluradio alkoi kuulumaan. Joulukoristeet olen myös yleensä laittanut jo marraskuun puolella, mutta tänä vuonna säästelin Nikoa ja ne laitettiin vasta joulukuun alussa. 😀  Miulle joulussa tärkeintä on läheisten kanssa ajanviettäminen, joululaulujen laulaminen sekä soittaminen pianolla. Olen käynyt myös usena vuonna kauneimpia joululauluja laumassa ja tänä vuonna pääsee taas vuoden tauon jälkeen, pääsen samalla näkemään kirkon, jossa pitäisi sanoa tahdon 20.08.2022.  Olen  yrittänyt myös lapsille opettaa, ettei ne lahjat ole tärkein juttu. Heidän kanssaan jo joulupukille kirjoittaessa oli ihana huomata ettei listalla ollut koko lelukirjaa, vaan sieltä osattiin valita ne lempparit. Toki mie lisäilin sitten sellaisia perus tarpeellisia juttuja, kuten vaatteita. Adakin kasvaa niin hurjaa vauhtia, että hälle on täytynyt vuoden aikana uusia housuvarasto vissiin kohta kolmesti. 

Meillä on Nikon kanssa hyvinkin samanlaiset lapsuuden joulumuistot ja joulun viettotavat. Selvitin tämän asian jo heti kättelyssä, Tinderissä aikanaan alettiin jutellemaan,  koska on miulle sen verran tärkeä asia. 😀  Yleensä vietämme Joulun niin, että pystymme olemaan molempien vanhempian kanssa. Lisämausteen tuo tämä uusperhe-elämä eli jokatoinen Joulu on niin, että Ada on isällään aaton aatosta Tapninpäivään tai Joulupäivään, tänä vuonna hää tulee jo Joulupäivänä kotiin, koska halusi itse viettää Joulua myös kotona kanssamme. Onneks välimatka on noin 20min, niin ei mene matkoihin aikaa. Lapsuudesta muistan jouluista, että vietimme niitä Rukalla välillä ja viime  Joulun tarjoutui mahdollisuus viedä myös omat lapset Rukalle veittämään Joulua. Mukana oli miun vanhemmat sekä Nikon vanhemmat ja hänen siskonsa.Vaikka siinä pohjoisessa vietetyssä on tunnelmaa, niin pienten lasten kanssa helpommalla pääsee, kun on kotosalla tai lähistössä, onneks nyt täällä meillä on kunnon talvekin, joka tuo lisää sitä Joulun tunnelmaa. Tänä vuonna siis vietämme Joulun ihan kotosalla, aattona Nikon vanhemmat sekä hänen siskonsa perheineen tulee meille. Joulupäivänä varmaan vuorostamme olemme Nikon vanhempien luona ja Tapanina ajamme sitten Lahteen miun vanhempien luokse. Tapanina Ada myös pääsee kummisetänsä eli miun veljen kanssa jääkiekko peliin, jonka sai lahjaksi toissa jouluna, mutta sattuneesta syystä sinne peliin meno jäänyt/siirtynyt. 

Meillähän myös lapset tietysti odottaa kovasti Joulua, kovasti joulukalenterin avulla lasketaan öitä ja odotetaan tietysti myös joululomaa, joka alkaa täällä 22.12. Miulla alkaa silloin myös joululoma töistä ja työt sekä koulu jatkuu vasta 10.1.2022. Se mikä harmittaa, niin tänäkään vuonna ei lapsilla ole koulussa tai päiväkodissa kunnon joulujuhlia. Pitävät juhlat omien ryhmien kesken ehkä ensi vuonna sitten on sellaiset joulujuhlat, minne myös vanhemmat pääsevät mukaan. Toivossa on hyvä elää. 🙂

Ihanaa Joulun alus aikaa kaikille, jotka tämän tekstin pariin eksyvät!