Ajatuksia omasta äitiydestä

Äitinä ole on itselleni ihanaa, mutta aika-ajoin myös todella raskasta. Koska olen muutakin kuin äiti, jos en saisi olla pä hajoaisi. Meiltä äideiltä odotetaan melko paljon ja ne odotukset ajaa äidin usein suorittamaan, tähän olen sortunut itsekkin. Olen monet itkut itkenyt miehelleni, etten jaksa hoitaa kaikkea yksin, vielä on vähän vaiheessa se, että koti ja lapset hoidettaisiin tasan. Olen myös jostain syystä ollut huono ottamaan omaa-aikaa tai jos otan, mietin kokoajan "monelta miun pitää olla kotona" tai "onko tää nyt oikein".  Viikonloppuna muun muassa tajusin, että miulla ei ole ollut sellaisia päiviä, jolloin voin tehdä mitä haluan juurikaan ilman lapsia tai miestä sitten vuoden 2018. Päätinkin, että ensi viikolla aion kolme päivää pyhittää itselleni, maanantaina on lukuvuoden viimonen tentti ja sen jälkeen tiistaina, keskiviikon ja torstain teen lasten päiväkotiajan just sitä, mitä huvittaa YKSIN. 

Palataan äitiyteen, tuohon vaikeaan lajiin, koska siinä esiintyy melko paljon arvostelua äitien kesken aiheuttava aihe. Oma mielipiteeni äitiydestä on, että jokainen äiti on omanlaisensa ja tekee ratkaisunsa varmasti oman parhaan näkemyksenä mukaan. Tänä päivänä on niin paljon erilaisia kasvatusoppaita, some ryhmiä ja muita keskustelupalstoja, joissa äidit arvostelevat toisiaan, minkä kerkeää. Itse en ole koskaan osallistunut näihin keskusteluihin, mutta olen niitä lukenut joskus hyvinkin järkyttyneenä. Toinen, mikä tämän päivän somemaailmassa on vahvasti esillä, vertaaminen itseään toiseen äitiin. Tähän vertailuun sorrun itse äitiyden ja ulkonäön suhteen. Vertailu ei ehkä enään ole niin pahaa, kuin se oli joskus ja olenkin tietoisesti vähentänyt keskusteluiden lukemisia. 

Itselläni äitiydessä on yksi asia, josta tulee pahimmat "morkkikset" on äänen korottaminen lapsille. Sen jälkeen tulee todella usein "paska mutsi" fiilis. Olen tästä puhunut neuvolassa, muiden äitiystävien kanssa ja mt-sh kanssa, jossa talvella kävin juttelemassa. Vaikka heiltä olen kuullut, että lapsi ei mene rikki siitä, jos hänelle korottaa ääntään. Ja tärkeintä on, että lapsen kanssa käydään läpi, tilanne, miksi on hermostuttu ja näin meillä toimitaan. Pyydän myös anteeksi, jos olen hermotunut ja laskenut sammakoita suustani.

Miksi sitten koen siitä äänen korottamisesta huonoa omaatuntoa? No siksi, että somessa aika moni äiti tuo esille, kuinka eivät ikinä hermostu tai korota ääntään ja kuinka se on väärin ym. ym. 

Vanha sanontakin kuuluu, että lapsille sopivasti rajoja ja rakkautta, itselleni rajoista kiinni pitäminen on vaikempaa kuin tuolle toiselle puolelle. Minun tekee jotenkin pahaa katsoa sitä lapsen harmitusta, kun tulee pettymys. Vaikka tiedän, että niistä rajoista kiinni pitäminen tukee myös lapsen kasvua ja kasvattaa häntä siihen ettei elämässä kaikki mene niinkun haluaa. Nämäkin tilanteet käsitellään meidän perheessä jälkikäteen. 

Edelleen mie itse koen, ettei sitä äidin työtä kotona arvosteta, on ensiarvoisen tärkeää, että heillä on edes yksi päivä vuodessa, jolloin heitä juhlitaan. Äidit saavat tulla valmiiseen aamupala pöytään ja muutoinkin päivä viettää heidän toiveiden mukaisesti. Ne jotka vähättelevät äidin työtä kotona, voivat itse kokeilla, millaista on hoitaa lapset ja koti siinä samalla. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, löytyy täältä, että opiskelen kotoa käsin, lapset ovat päiväkodissa sen aikaa eli opiskeluiden ajaksikaan en pääse pois täältä, missä kaikki tapahtuu. Toivon todella, että korona helpottaa ja kesä olisi vapaampi. 

Äitienpäivä 2021, miulla siis ole aivan ihana äitienpäivä, sain ensin kortit ja lahjat sänkyyn, jonka jälkeen pääsin yksin aamulenkille, joka on itselleni todella tärkeä asia. Tämän jälkeen pääsin valmiiseen toiden mukaiseen brunssipöytään, sitten koko perheen kesken avoauto ajelulle(kiitos työsuhde-edut), kuvailua, skumppaa ja jätskiä satamassa. Näiden jälkeen appilaan syömään eli taas valmiiseen pöytään. Kelikin oli aikas jees. Oikeastaan yhtä äitienpäivää lukuunottamatta ne on mennyt omien toiveiden mukaan, siitä olenkin kiitollinen, että minua kuunnellaan ja halutaan tehdä miun päivästä hyvä. :) 

Loppuksi haluan sanoa, ollaan äidit armollisia itsellemme(tätä miun täytyy harjoitella) sekä toisille. Myö jokainen ollaan erilaisia, meillä on myös erilaiset tavat toimia. Erilaisuus on rikkaus. Äitinä ilman jatkuvia askarteluhetkiä ja retkiä voit olla myös hyvä, rakastava ja läsnäoleva äiti lapsillesi.

Liitän vielä pari kuvaa miun ihanasta päivästä.

 

Lähdössä avoauto ajelulle

Nämä kaksi opettaa miulle eniten.