Kuinka selvitä muutoksista?

Olen itse hyvin tarkka siitä, että jos jotain sovitaan se pitää. Rakastan myös tehdä suunnitelmia ja toteuttaa niitä. Minä olenkin todell herkkä regoimaan voimakkaasti, jos muutoksia tapahtuu. Lasten kanssa tosin niitä saattaa tulla päivittäin ja olen onneksi oppinut sietämään niitä paremmin kuin ennen. Toki edelleen tulee ragoitua joihin asioihin todella voimakkaasti ja mennä niin sanotusti kuppinurin. Esimerkiksi jos olemme puolisoni kanssa sopineet, että tehdään jokin asia yhdessä ja hän menee tekemään sen tavallaan miun selän takana, niin se saa tunteet kiehumaan. Koska olen suorapuheinen, mie myös sanon asiasta, tunteiden vallassa en aina niin nätisti. Miestäni lähinnä huvittaa miun reaktiot joihinkin asioihin ja hänkin on pikkuhiljaa näin reilun kolmen vuoden jälkeen oppinut käsittelemään näitä miun tunteen purkauksia. Aina hän ei kyllä muista tai mieti ihan loppuun asti, miten mie saatan johonkin reagoida. 😀 

Näissä muutoksian aiheuttamissa tunteiden purkauksissa onneksi rauhoitun lähes yhtä nopeasti, kun olen kiihtynyt. Osaan myös pyytää anteeksi, mikäli koen itsekkin hieman yliragoineen asiaan. Mikäli tilanne on aiheutettu ajattelemattomuutta, niin siitäkin sitten puhutaan. Olen tässä elämässä oppinut sen, että avoimuus ja tunteista puhuminen kannattaa, silloin yleensä muutki ymmärtävät paremmin. 

Mistä sitten johtuu, että ragoin niin voimakkaasti, jos muuotksia tapahtuu etenkin seläntakana ilman miun kanssa keskustelua? Siitä, että miulle on etenkin nuoruudessa ja aikuisenakin tehty ohareita ja miun seläntakana on toimittu ikävästi. Joissain tilanteissa nuo vanhat muistot nousee pintaan ja mieleen saattaa hiipiä ajatus, että "eikö minun mielipiteelläni tai minulla ylipäätään ole mitään merkitystä?"  

Olen kuitenkin oppinut itsekkin työstämään näitä omia kehityskohteita ja myös muistan miehelle muistuttaa, että "muistathan, että minä tarvitse enemmän aikaa reagoida muutoksiin kuin sinä." 

Olen miettinyt, miksi lasten kanssa sattuneisiin muutoksiin reagoiminen on helpompaa. Olen tullut siihen tulokseen, että se on niin sanotusti inhimillistä ja lasten kanssa se jokainen päivä vaan on erilainen. Tosin aina en ole niihinkää osannut niin leppoisasti suhtautua. Muistan talvelta 2018, kun asuin esikoiseni kanssa kahdestaan ja hän sairastui, minulla olisi ollut tärkeä esitelmäpäivä koulussa ja illalla vielä opetustunti Messilässä, jouduin ne perumaan, kun en saanut vanhempiani hoitamaan tytärtäni. Syytin itseäni ja tunsin olevani jotenkin epäonnistunut ja heti aloin miettimään "mitä ne muutkin nyt minusta ajattelee." Onneks tällaisista ajatuksista olen päässyt pois ajan kanssa. Veikkaan, että nykyiset yhteispedagogin opinnot ovat edesauttaneet tätä ja sitä, miten suhtautua muutokseen. 

Vielä on tällä saralla tehtävää, mutta uskon, että ajan kanssa muutoksiin suhtautuminenkin on miulle helpompaa. Tai niihin muutoksiin, jotka tapahtuvat niin sanotusti ajattelemattomuutta toisen toimesta.  

Mitä tulee suunnitelmiin, niin olen itse hyvin tarkka siitä, että sovitusta pidetään kiinni ja koen aika-ajoin valtavaa huonommuuden tunnetta, jos joudun jotain suunnitelmia perumaan. On jotenkin helpompaa ymmärtää, jos peruminen tapahtuu toisen puolesta, joskus se saattaa ärsyttää, mutta ei siitä tule enää sellaista tunnemyrskyä, mitä joskus on tullut. 

Tässä suunnitelmien muutoksessa olen huomannut kehittyväni etenkin opiskelujen suhteen. Vielä syksyllä saatoin romahtaa, jos lapsista toinen oli kipeä, enkä saanut opintoja tehtyä, mutta tällä kevätlukukaudella on ollut aivan toisenlainen asenne. Vaikka molempien lasten kanssa on ollut erilaisia sattumuksia ja ovat olleet kotona, eikä silloin oikein opiskeluista tule mitään, niin olen pystynyt silti pysymään rauhallisena. Olen sitten vain tehnyt esseitä ja sun muita illasta, kun mies on tullut kotiin ja tällä hetkellä tilanne on se, että olen edellä aikataulusta, miulla on kolme kurssia tässä vielä menossa, joista suurin osa tehtävistä on tehty. 

Vaikka tykkään suunnitella, niin tykkään myös tehdä extempore juttuja, välillä harmittaa ettei se lasten kanssa onnistu niin hyvin kuin yksin tai kaksin toisen aikuisen ollessa. 

Loppuun vielä pari itselle tärkeää "mottoa" "Elämä on ihanaa kun sen oiken oivaltaa." "Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti, huumorilla pääsee pitkälle."

Kivaa viikonloppua kaikille! 🙂