Ajatuksia etäopiskelusta

Aloitin elokuussa 2020 Yhteisöpedagogin polkuopinnot monimuotona Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa eli XAMK:ssa. Polkuopinnoissa opiskellaan tutkintoryhmän mukaisia opintoja ja monimuoto-opinnoissa lähipäiviä on kahtena päivänä kuussa. Aluksi näytti, että pääisin ihan kampukselle asti lähipäivinä, mutta koronatilanteen pahennuttua lähipäivät pidettiin Teamsissä. Toisaalta se on ollut myös helpotus, kun ei ole tarvinut lähteä ajamaan Lappeenrannasta Kouvolaan, mutta on siinä myös harmitusta, kun ei ole kertaakaan päässy tapaamaan konkreettisesti opiskeluryhmän henkilöitä. Onneks meillä on whatsapp ryhmä, jossa on voinut jakaa ajatuksia kursseista ja opinnoista. Meillä on myös toiminut hyvin yhteydenpito ohjaavan opettajan kanssa ja häneltä on saanut aina neuvoa sitä kysyttäessä. 

Vaikka pidän siitä, että olen saanut itse suunnitella aikataulut opintoihin, kuhan tehtävät on palautettu deadlineen mennessä, niin kyllä sitä kaipaa välillä vaihtelua. Etenkin kuin opiskelu tapahtuu kotona, jossa muutoinkin arki pyörii ja tullut viimeisen vuoden aikana vietettyä aikaa todella paljon. Olisi kiva lähteä joskus tekemään tehtäviä esimerkiksi kirjastoon tai kahvilaan. Toki perjantaisin töiden ohella olen pystynyt myös välillä kirjoittelemaan esseitä Hertzin toimistolla, niin se on tuonut pientä vaihtelua ympäristöön ja kevään mennessä eteenpäin sekä ilmojen lämmettyä pystyy opiskelemaan omalla terassilla. 

Teams päivät ovat miulle kaikken raskaimpia ja huomaankin niiden aikana ajatusten usein lähtevän karkailemaan. Ajatukset lähtevät karkailemaan etenkin sellaisina päivinä, kun opinnot etenevät luentomaisina eikä opiskelijoita oteta niin vahavasti mukaan. Kaikista eniten olen saanut sellaisista Teams päivistä irti, kun meitä on jaettu pienryhmiin ja ollaan saatu tehdä pieniä tehtäviä päivän aikana. Toki luentomaisissa päivissä on se hyvä, että on pystynyt välillä tyhjentämään vaikka astianpesukonetta tai laittamaan pyykit kuivumaan. :D  Vaikka kuuntelisin luennon pitäjää koko päivän, niin loppupeleissä opin asiat kunnolla vasta sitten, kun pääsen työstämään itse tehtäviä ja hakemaan tietoa. Opin siis paljon paremmin, kun saan itse osallistua aktiivisesti. Tein tämän havainnon jo ensimmäisen AMK tutkinto-opiskelun aikana. Meillä oli Saimaan, nykyään LAB:n AMK:ssa tutoriaali kursseja, joissa opiskelijat saivat heitellä ideoita ja niitä kirjattiin ylös ja lopuksi niistä valikoitui meidän opiskelijoiden toimesta esseen aihe. 

Etäopiskelussa on sekin hyvä puoli, että mikäli lapsi on sairas ja sattuu Teams päivä ei tarvitse sitä jättää välistä. Olen vain kertonut opettajalle, että täällä on kotona myös pikku opiskelija mukana, joten en ehkä pysty 100% aiheeseen keskittymään ja hyvin ollaan oltu ymmärtäväisiä asian suhteen. :) 

Tällä hetkellä näyttää, että tämä kevät mennään vielä etänä, eikä niitä lähipäiviäkään tai siis Teams päiviä ole kuin 4 jäljellä. Toukokuussa on sitten vuorossa erillishaku yhteisöpedagogin tutkintoon ja mikäli siihen valitaan, niin toivottavasti syksyllä pääsisi kampukselle asti ja tapaisi niitä muitakin opiskelijoita, sillä vaihteluvirkistää. :) 

Summa summarum, etäily on sopinut itselleni suht hyvin, mutta ymmärrän kyllä niitäkin, joille se ei sovi ja eivät saa itseään viritettyä opiskelumoodiin. Olen luoenteeltanikin sellainen, että saan aamuisin paljon enemmän aikaiseksi kuin iltasella. Miulla tietenkin auttaa se, että pakostikkin tulee herättyä ajoissa ja noustua sängystä, sillä miun vastuulla on meidän kuopuksen vienti päiväkotiin klo 9.  Teams päivinä olemme miehen kanssa sopineet, että hän hoitaa molempien lasten viennin, niin mie ehdin rauhassa valmistautua opiskelupäivään. Teams päivinä osallistun tietenkin myös lasten aamutoimiin, jotta ehtivät aamupalalle päiväkodille. Olen miettinyt sitäkin, että mikäli ei olisi lapsia, niin tulisiko niinä päivinä, kun ei ole sitä ohjattua opiskelua noustua sängystä ennen 8. :D