Mitä sinulle kuuluu?

Ystävyys, mitä se on, luottamusta, kuuntelua, tukemista, välittämistä ja paljon muuta. 

Ystävyys ja ystävät merkitsevät miulle todella paljon. Miulla ei koskaan ole ollut paljoa kavereita tai saati ystäviä, mutta niistä vähäisistä olen halunnut pitää kiinni. Minulla on muutama todella hyvä ystävä, joille pystyn ja uskallan puhua niistä vaikeammistakin asioista. Tosin eipä niitä ystäviä tarvitse miljoonaa ollakkaan, sillä tässäkin asiassa ajattelen, että laatu korvaa määrän. :) 

Olen joskus kuullut sanottavan, että vankimmat ystävyyssuhteet solmitaan lapsena, miulla kohdalla ei kuitenkaan näin ole, vaan mie olen solminut tärkeimmät ystävyyssuhteeni aikuisiällä  ja niistä pisimmätkin kestäneet yli 10 vuotta. Lapsuus tai nuoruusajalta miulla ei ole ystäviä juurikin tuon kiusaamistaustan vuoksi. 

Minun elämässäni on myös ollut ihmisiä, joita olen luullut ystävikseni, mutta vaikeiden paikkojen tulle olen huomannut, että näin ei ole ja olen heidät jättänyt pois elämästäni tai hyö ovat miut "hylänneet". Olenkin todennut, että jos joku ihminen vie enemmän energiaani kuin antaa on silloin parmpi jättää hänet pois. Miulle ystävyydessä on tärkeää, että heidän kanssaan voi puhua mistä vain ja suoraan, toki suoraan puhuttaessa on hyvä miettiä millä tavoin asian ilmaisee ettei loukkaa toista. 

Ystävyysasiat ovat merkinneet myös paljon lastemme kummeja valitessa, esikoisen kohdalla tein virheen niissä valinnoissa, sillä suurinosa silloisista ystävistäni katosi, kun kerroin heille hyvinkin asiallisesti, miltä miusta eräs heidän tekonsa minua kohtaan tuntui. Tämä oli itselle kova kolaus ja välillä olenkin päässy esikoiselleni "selittelemään", miksi hänen kumminsa(kahta lukuunottamatta) ei ole hänen elämässään. Kuopuksen kohdalla olemme valinneet paremmin, toki erään tärkein ystäväni kohdalla harmittaa, ettei häntä pyydetty, voihan niitä kummeja jälkeenpäinkin "lisätä", jos siltä tuntuu. Tulen tekemään tästä kummiasiasta vielä oman postauksen tuonnempana, koska se on myös ihelle tärkeä, vaikka ei vielä yhtään kummilasta olekkaan. 🙂

Ystävyys on myös asia, jota pohdin paljon, pohdin lähinnä seuraavia asioita: Olenko minä riittävän ystävä? Riitänkö minä näin?  Pitävätkö ystäväni minua yhtä tärkeinä kuin minä heitä minulle? Se miten itse pyrin osoittamaan, että joku on miulle tärkeä, kerron sen hänelle, pyrin myös joillain pienillä teolla osoittamaan asian, esim. lähettämällä ystävänpäiväkortin, järjestämällä yllätyssynttäreitä(näin korona-aikaan se ei tosin ole mahdollista), kysymällä kuulumisia ja järjestämällä aikaa nähdä. Toki sitä kaipaan itsekkin, että näin minuakin kohdeltaisi, ymmärrän myös, että kaikilla on omat elämäntilanteensa ja joskus omassa elämässä on vain niin kuormittava vaihe ettei edes ystäviin jaksa pitää yhteyttä. Toki, jos elämäntilanne on niin vaikea, että ettei ole energiaa pitää yhteyttä ystäviin on sekin hyvä sanoa, niin todellinen ystävä varmasti ymmärtää, miksi on ollut hiljaisempaa. ❤🙂

Koska ystävyyssuhteetkin vaativat hoitamista, kuten parisuhde täytyy ystävyyssuhteen ylläpito olla puolin ja toisin eikä vain toisen ystävän harteilla. Olenkin itse tehnyt tässä alkuvuoden aikana tietoisesti pientä "tutkimusta" omien ystävieni kanssa eli olen jättänyt kysymättä kuulumisia(koska en ole halunnut olla aina se joka ensin niitä kysyy) ja katsonut, kuinka moni tulee kysymään miulta "Mitä kuuluu?" ja täytyy sanoa, että vähän pahalta se tuntuu, kun ne kysymykset on jäänyt kysymättä. Kuitenkin "Mitä sinulle kuuluu?" on melko tärkeä kysymys etenkin tällaisena aikana, kun ei voi konkreettisesti ihmisiä tavata siinä määrin, ku haluaisi. Etenkin tällei herkälle ja epävarmalle ihmiselle tuollainen toiminta aiheuttaa sen, että alkaa syytelee itseään ja alkaa pohtimaan, onko minussa todella jotain vikana? 

Olen myös puhunut mieheni kanssa paljon näistä ystävyyssuhde asioista ja kuulemma miehille on ihan tavallista ettei välttämättä viestitellä etenkään kuulumisia pitkiinaikoihin. Mutta samalla aistin miehestäni, että hänkin kaipaisi sitä, että hältä kysyttäisii niitä kuulumisia, vaikka ei suoraan sanokkaan. 

Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan laittaa pohtimaan niitä omia ystävyyssuhteita ja ehkä omaa toimintaa niissä ja miten pienillä asioilla voi saada toisen tuntemaan tärkeäksi. En minäkään mikään täydellinen ystävä ole, miullakin on aikoja, kun en vain jaksa pitää kenekään yhteyttä, se on ihan fine. Mutta, kun taas jaksan olla sosiaalinen, niin pyrin kertomaan, miksi miusta ei ole kuulunut hetkeen. :) Toki en mie nyt kaikille kerro kaikkea, mutta niille tärkeimmille, tiedätte varmasti ketä tarkoitan, mikäli teistä joku tätä miun pientä blogia lukee. 😘

Miun rakkaat ystävät ootte korvaamattomia ja tärkeitä!