Tunne omat voimavarasi

Ensinnäkin ihanaa naistenpäivää kaikille upeille naisille!

Kirjoittelussa oli hieman pidempi tauko, mutta siihen on syynsä. Perhe-elämää eläessä ei aina jää aikaa kaikkeen ja joskus täytyy karsia jostain. 

Kuten kaikki varmasti tietävät, että vuoden verran ollaan elelty koronan kurittamana, viime kevät sen kanssa oli todella raskasta, nyt siihen alkaa ehkä jo vähän turtua ja tottua. Välillähän oli myös seesteisempi vaihe, mutta nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että ravintolat laitettiin kiinni suurimmassa osassa Suomea ja harrastustoiminta on tauolla. Olisko tämä voitu välttää, jos olisi toimittu jollakin toisella tapaa tai olisi tehty selkeät suunnitelmat? En tiedä, mutta sen tiedän, että viimeaikaiset tiedotukset ovat olleet jokseenkin sekavia. Tähän tiedottamiseen toivoisin jonkinlaista muutosta. 

Ja kun tämä tilanne tuossa alkuvuodesta paheni huomasin itsekkin taas ahdistuneeni enemmän, koska pitihän se lukea vähintään kymennen kertaa päivässä, mitä koronasta on uutisoitu. Meidän perheeseen nämä uudet rajoitukset ei juurikaan vaikuta, mita nyt mie en päässyt tammikuussa aloittamaan aikuisten showtanssi "kurssia". 

Miksi sitten ahdistua ja stressata, kun rajoitukset ei juurikaan meidän perheen elämään vaikuta? No koska olen ihminen, joka ajattelee todella paljon asioita ja stressaa sekä reagoi hyvin voimakkaasti muuttuviin asioihin. Itkin useana iltana kotona ja tuntui ettei vaan enää oikein meinaa jaksaa, että on liikaa kaikkea. Tällä kaikella tarkoitan koronan lisäksi opiskelua, kodin- ja lastenhoitoa, kolme eri työpaikkaa, joissa kahdessa saan kyllä itse valita, kuinka olen käytettävissä. Tähän pitäisi vielä mahduttaa oma liikunta, jolle ei meinannut löytyä aikaa. Liikunta on kuitenkin yksi niistä keinoista, joilla saan pään pidettyä kasassa.

Yhtenä helmikuun viikonloppuna tilanne eskaloitui siihen, että stressi ja ahdistus kasvoi niin suureksi, että halailin vessanpönttöä. Miulla siis kroppa reagoi stressiin juuri tällä edellämainitulla tavalla sen kasvettua liian suureksi. Siinä vaiheessa oli pakko todeta, että nyt täytyy tehdä jotain. Aloimme miehen kanssa käymään läpi, miten saataisiin miun stressiä ja ahdistusta pienemmäksi. Ensinnäkin koronauutisten lukeminen oli laitettava minimiin(tässä olen onnistunut melko hyvin.) Toiseksi se liikunta, mistä aikaa? Oma ajatukseni oli ollut se, että "en mie voi liikuntaa harrastaa opiskeluiden ohella sinä aikana, kun lapset on päiväkodissa(noin 6h), koska se koko aika on käytettävä opiskeluun." Tähän mies sitten totesi, että "nyt siun täytyy hellittää, asetat itselles liian tiukat deadlinet kouluhommien kanssa."(halusin palauttaa kaiken 1-2viikkoa etuajassa). Ja: "Tästä eteenpäin käytät päivästä 2-3 tuntia opiskeluun,  1-2h liikuntaan ja lopun ajan lepoon." Ensin tietenkin emmin, voinko tehdä niin, mutta otin kokeiluun ja se on toiminut, energiaa on ihan eritavalla ja stressikään ei ole kasvanut niin suureksi. :) Minuu on toki auttanut näissä se, että olen aina ollut sellainen, joka tykkää suunnitella ja aikatauluttaa, se auttaa minuu pysymään arjessa kiinne. Nyt varmaan pohditte siellä, mites työt...no ne jatkuu niinkuin ennenkin, Hertzillä perjantaisin ja satunnaisesti Messilässä hiihtokoululla sekä Myllymäessä. Nuo hiihdonopettaja hommat on aina ollut miulle myös sellassia henkireikiä, joten niistä mie en luovu kokonaan. Samoin Hertzillä työskentely on sen verran rentoa, joten sekin eräänlainen henkireikä ja keino edes välillä päästä kotoa pois. 

On tärkeää tuntea siis omat voimavaransa ja uskaltaa sanoa ääneen, jos ei meinaa enää jaksaa. Toki näidenkin tunnistamiseen tarvitaan aikaa ja opettelua. Tokihan se on aina parempi, jos ennalta tunnistaa, milloin meinaa stressiä tai ahdistus kasvaa liian suureksi eikä päästä sitä tuohon pisteeseen, kun itse päästin. 

Kaikki onneks järjestyy varmasti vielä jotenkinpäin. :) Mukavaa viikkoa kaikille, jotka tätä lukee. Seuraava tekstini tulee käsittelemään kunnalisvaali ehdokkuuttani, tänään sekin asia konkretisoitui, kun allekirjoitin suostumuspaperin ehdokkuudesta. Aika jännää.